Toimivia käytänteitä

"Motia" matikkaan

Peruskoulun jälkeen monella ammattiopiston opiskelijalla on "matematiikka-allergia" tai vähintäänkin "moti" hukassa. Opiskelijoiden suorittamatta jäänet matematiikan opinnot turhauttavat niin opettajaa kuin opiskelijaakin ja aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia. Opiskelijoiden motivaatiota yritetään usein kasvattaa ammattialakohtaisilla tehtävillä sekä integroimalla matematiikan ja ammatillisten aineiden opetusta. Tarkoituksena on "piilottaa" matematiikka ammatillisten opintojen sekaan, jotta se opittaisiin jotenkin ohimennen ja kivuttomasti. Tosiasiassa matematiikan tehtävät muuttuvat ainoastaan vaikeammiksi, kun ne integroidaan ammatilliseen sisältöön. Äärimmilleen vietynä matematiikka on jopa integroitu kokonaan ammatilliseen opetukseen ja työelämään. Tällöin opiskelijan oikeus saada opetusta, saavuttaa tutkinnon perusteissa asetetut matematiikan osaamistavoitteet ja aito jatko-opintokelpoisuus on sivuutettu, samoin matematiikaan oppimistaitojen oppiminen. Tutkinnon perusteiden osaamistavoitteet matematiikassa eivät ole vain ammattialakohtaisia, vaan osaaminen tulee saavuttaa myös arkielämän edellyttämässä laajuudessa. Kokonaan integroidun matematiikan opetuksen tuloksena on usein suppea osaaminen sekä pinnalliset ja ulkoaopitut oppimisstrategiat, koska ymmärtämiseen tarvittavat perusteet jäävät oppimatta.

Integroinnin avulla motivoiminen perustuu siihen ajatukseen, että matematiikkaa ei haluta oppia eikä koeta tärkeäksi, kun taas ammatillisia aineita opiskellaan mielellään. Kysymys on kuitenkin aiempien huonojen matematiikkakokemusten aiheuttamasta heikosta itsetunnosta, turhautuneisuudesta, ahdistuksesta ja pahasta mielestä. Tämän vuoksi matematiikan tarpeellisuutta vähätellään, eikä motivaatiota ole. Oikea tapa motivointiin onkin antaa opiskelijoille onnistumisen ja osaamisen kokemuksia sekä kasvattaa matemaattista itsetuntoa.

Onnistumisen kokemukset matematiikassa syntyvät sopivan tasoisista tehtävistä. Ahdistuksen purkamiseen taas tarvitaan empaattinen opettaja, joka hyväksyy opiskelijoiden negatiiviset tunteet niitä vähättelemättä ja kieltämättä tai niistä suuttumatta. Matematiikan tärkeyden ja tarpeellisuuden korostaminen ammatillisuuteen sitomalla ei auta negatiivisissa tunteissa, ei korjaa opiskelijan asennetta paremmaksi eikä anna taitoja ja uskoa matematiikaan oppimiseen.

Motivaatiota kaikkeen opiskeluun voi kasvattaa lisäksi opiskelijan vastuuta ja vapautta lisäämällä sekä panostamalla hyvään työskentelyilmapiiriin ja toimiviin oppimisympäristöihin.

Case "Haukiamiksen matikka"

Meillä Oulun seudun ammattiopiston Haukiputaan yksikössä on opiskelijoiden "matikkamoti" alkanut löytymään kuluneella lukukaudella. Ensikontakti matematiikan opiskeluun tehdään videolla, joka lähetetään wilmasta sekä opiskelijoille että huoltajille noin viikkoa ennen kuin matematiikan opiskelu alkaa. Videolla opettaja esittelee itsensä ja kertoo lyhyesti tarvittavista opiskeluvälineistä, työskentelytavoista ja oppimisympäristöistä sekä rauhoittelee matematiikkaa jännittäviä opiskelijoita.

Matematiikan luokka

Ensimmäisellä tunnilla pidetään lähtötasotesti, jonka perusteella opiskelijat jaetaan Moodlen matematiikan kursseille. Eritasoisia pakollisen matematiikan kursseja on Moodlessa kolme (T, H ja K) ja vielä lisäksi helpommista tehtävistä koostuva Pakollisen matematiikan tukitehtävät -kurssi. Lähtötasotestin jälkeen opiskelijat tekevät ryhmätyön, jossa he ryhmittelevät opiskeluun vaikuttavia asioita (annettu valmiiksi) niihin asioihin, joihin voi itse vaikuttaa, voi vaikuttaa hieman tai ei voi vaikuttaa. Tehtävän tarkoituksena on saada opiskelijat pohtimaan omaa vastuutaan opiskelussa ja motivoitumisessa.

Kuvasta aukeaa matematiikan T-tason Moodlekurssista tehty kuvakartta, jolla voi tutustua kurssin rakenteeseen.

Kuvankaappaus Moodlekurssista

Kun opiskelija saa tehtyä kaikki tason T tehtävät, siirtyy hän opiskelemaan tason H tehtävistä niitä asioita, joita ei tasolla T ollut. Opiskelijalla ei ole itsellään mahdollisuutta päättää tason T riittävän, vaan asiasta keskustellaan ja päätetään yhdessä opettajan kanssa. Tällä tavoin pyritään ehkäisemään alisuoriutumista. Kiitettävää osaamista ei luonnollisestikaan kaikilta vaadita, vaan opettajan tulee seurata oppimista ja havaita, milloin kukin opiskelija on saavuttanut oman osaamisensa "maksimin" kohtuuden rajoissa. Opiskelijalla on myös mahdollisuus korottaa arvosanaansa vielä myöhemmin.

Riittävän harjoittelun jälkeen opiskelija näyttää osaamisensa matematiikan kokeella. Jos oppimisessa havaitaan jonkin asian kohdalla puutteita, opiskelija harjoittelee asiaa lisää ja täydentää siltä osin osaamistaan. Uusintakoetta ei tarvitse tehdä. Opiskelijalla on mahdollisuus täydentää osaamistaan myös suullisesti. Joskus opiskelija tarvitsee ainoastaan hyväksyvästi nyökkäilevän ja kannustavan opettajan viereensä "henkiseksi tueksi", koska hänellä ei ole riittävästi luottamusta omaan osaamiseensa.

Koska kaikki materiaalit ovat verkossa, opiskelijalla on mahdollisuus tehdä tehtäviä ajasta ja paikasta riippumattomasti. Sairausloma, lomamatka, työssäkäynti tai työpaikalla tapahtuva oppiminen ei siis estä opintojen etenemistä, jos vain innokkuutta opiskeluun löytyy. Pelkkä fyysinen läsnäolo oppitunneilla ei toisaalta edistä opintoja millään tavoin, joten vapaus tuo mukanaan myös vastuun.

Motivoituminen on siis saatu aikaan 1) yhteisöllisyyttä tukevalla luokkahuoneella, jossa opettaja on ohjaajan roolissa, 2) selkeällä verkko-oppimisympäristöllä, jolla lisätään joustavuutta ja vastuuta sekä 3) sopivan tasoisilla tehtävillä ja pelillisyydellä, joilla saadaan onnistumisen kokemuksia. Omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys ovat Edward Deci & Richard Ryan kehittämän itseohjautuvuusteorian kolme psykologista perustarvetta, jotka muodostavat ihmisen onnellisuuden peruselementit. Ei ole siis ihme, että samoilla elementeillä motivoituu myös oppimaan.

@jaanapa

PS. Tällä tavoin toteutettua opetusta kutsutaan sulautuvaksi opetukseksi tai oppimiseksi (blended learning).